Temperamentin vilkkaus voi olla yhteydessä fyysisesti passiivisen elämäntavan kehittymiseen

Tutkimuksesta selviää, ettei lapsuuden temperamentin korkea aktiivisuus näy liikunnallisena aktiivisuutena aikuisuudessa.

Liikunta näyttää tukevan myös psyykkistä hyvinvointia

Tuore väitöstutkimus tarkastelee suomalaisten liikuntatottumuksia varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Tutkimuksesta selviää, ettei lapsuuden temperamentin korkea aktiivisuus näy liikunnallisena aktiivisuutena aikuisuudessa. Sen sijaan vanhempien liikunta-aktiivisuus tukee jälkikasvun liikunnallista elämäntapaa vielä keski-iässä.

Tutkija Kaisa Kaseva tarkasteli tuoreessa väitöskirjassaan lapsuusajan tekijöiden yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen elämänkaarella sekä fyysisen aktiivisuuden yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin. Lisäksi väitöskirjassa tarkasteltiin liikuntaneuvontaa sisältäneen, lapsuudesta aikuisuuteen kestäneen elämäntapaintervention yhteyksiä psykologiseen hyvinvointiin.

Kaseva totesi, että lapsuuden temperamentin korkea-aktiivisuus on yhteydessä aikuisuuden liikkumattomaan elämäntapaan.

– Arkikielessä voidaan puhua lapsen tavallista suuremmasta vilkkaudesta, jonka myötä lapsi on jatkuvasti liikkeessä. Tutkimustulokset osoittivat lapsuusiän aktiivisuuden saattavan kuitenkin muuntua passiiviseksi elämäntavaksi aikuisuudessa, Kaseva kertoo.

– Yksilöllisten temperamenttipiirteiden ollessa verrattain muuttumattomia, olisi tärkeää kiinnittää huomiota varhaisen kasvuympäristön mahdollisuuksiin tukea erityisen vilkkaiden lasten liikunnallisuutta.

Hän tutki väitöskirjassaan Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -projektin 30-vuotista pitkittäisaineistoa ja totesi muun muassa, että lapsena vilkkaat katsoivat tv:tä muita enemmän aikuisuudessa.

Liikunnallisuutta voidaan tukea esimerkin kautta

Kasevan väitöskirjan toinen osatutkimus osoittaa, että vanhempien liikunta-aktiivisuus näkyi heidän lastensa liikunta-aktiivisuutenasukupuoleen katsomatta vielä aikuisena. Lapsuuden perheen asuinalue, perhemuoto, vanhempien koulutus tai tulot eivät vaikuttaneet tuloksiin.

– Pisin yhteys löytyi isien ja poikien liikunnallisuuden välillä, joka näkyi selkeästi aina jälkikasvun 46 ikävuoteen saakka, Kaseva täsmentää.

Koska yhteyden muodostumisessa voi olla kyse inspiroivan esimerkin voimasta, voivat lasten ja nuorten liikunnallisuutta tukea vanhempien lisäksi myös opettajat, harrastusten ohjaajat ja valmentajat.

Liikunta näyttää tukevan myös psyykkistä hyvinvointia

Fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyt tunnetaan, mutta elämänpituisen liikunnan sekä psykologisen hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä koskevaa tutkimusta on vain vähän, Kaseva toteaa.

Hän löysi tutkimuksessaan kolmenlaisia fyysisen aktiivisuuden kehityskaaria: kevyesti, keskimääräisesti ja korkeasti fyysisesti aktiiviset ja totesi, että korkeasti aktiivisilla oli vähemmän masennusoireita kuin kevyesti aktiivisilla.

Kun huomioon otettiin henkilön masennusoirehistoria, näyttää kuitenkin siltä, ettei liikunta-aktiivisuus poista masennusoireita aikuisuudessa.

– Voidaan kuitenkin sanoa, että niillä, joilla ei ole ollut masennusoireita, fyysinen aktiivisuus saattaa tukea psyykkistä hyvinvointia, Kaseva sanoo.

Kommentoi

Please enter your comment!
Please enter your name here

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.