Ihon bakteeritaudit

Märkärupi
Märkärupi eli impetigo on useimmiten lapsilla esiintyvä ihon pinnallinen bakteeritulehdus. Märkäruven aiheuttajat ovat stafylokokki- ja streptokokkibakteerit. Märkärupi aiheuttaa iholle jopa rakkulamaisen, joskus vetistävänkin, myöhemmin kuivuvan rupimaisen ihottuman. Tulehdus on erittäin tarttuva ja se voi levitä laajemmaltikin iholle sekä tarttua muihin lapsiin tai aikuisiin esimerkiksi päivähoitopaikassa. Märkäruven tyyppiesiintymisalue on kasvot, mutta se voi esiintyä missä tahansa ihoalueella. Atooppista ihottumaa potevat kuivaihoiset lapset ovat herkempiä saamaan märkäruven, mutta aiheuttajabakteeri läpäisee helposti myös täysin terveen ihon.

Oireet. Märkäruven oireena on läiskäinen, leviävä ihottuma, joka saattaa olla alkuvaiheessa rakkuloita muodostava. Myöhemmin ihottuma kuivuu ja on rupimainen. Rupi on kellertävä väriltään ja jos se irrotetaan, sen alta tulee esiin punoittava, nestettä tihkuva iho. Ihottumaläiskissä voi olla kutinaa, mutta se ei ole yleensä voimakasta. Lapset monesti näpräävät ja repivät rupia, joka voi aiheuttaa helposti taudin leviämisen käsien kautta omalla iholla sekä muihin ihmisiin. Märkärupi ei yleensä aiheuta kuumetta tai muita yleisoireita.

Diagnoosi. Lääkäri tunnistaa märkäruven silmämääräisen tutkimuksen perusteella. Tarvittaessa iholta voidaan ottaa bakteeriviljely. Verikokeita ei taudin toteamisessa tarvita ja tulehdusarvot ovat yleensä aivan normaalit.

Hoito. Jos märkärupialueet ovat pieniä ja yksittäisiä, niitä voidaan koettaa hoitaa yksinomaan paikallisesti. Paikallishoitona voidaan käyttää esimerkiksi fucidiinipitoista tai muuta antibakteerista lääkevoidetta. Mikäli läiskässä on kutinaa, kannattaa hoitona käyttää yhdistelmävoidetta, jossa on antibakteerinen ainesosa sekä paikallissteroidi. Paikallisesti hoidettaessa voi olla hyvä koettaa liottaa rupea irti, jotta voide pääsee paremmin vaikuttamaan hoidettavalla alueella. Paksut ruvet voidaan pehmittää asettamalla kosteita sidoksia rupialueen päälle. Märkäruven leviämisen kannalta on tärkeää välttää raapimista ja yhteisten pyyhkeiden käyttöä perheessä tai päivähoitopaikassa.

Jos märkärupialueet ovat laajat tai jos rupia esiintyy nenän ja suun ympärillä tai peräaukon ympärillä, on suositeltavaa että paikallishoidon lisäksi käytetään sisäistä antibioottihoitoa. Tämä on tärkeää siksi, että bakteereita näissä tilanteissa kasvaa usein ihon lisäksi nenässä tai peräaukossa, jolloin paikallishoidolla ei saada tautia hoidettua. Jos märkäruven hoidossa päädytään sisäisesti otettavaan antibioottikuuriin, tulee muistaa, että märkärupea tulee aina hoitaa myös paikallisesti. Paikallishoidon laiminlyöminen johtaa usein taudin uusiutumiseen ja toistuvien antibioottikuurien määräämiseen.

Päivähoidossa olevien lasten olisi hyvä olla muutama päivä pois päivähoitopaikasta lääkehoidon aloittamisen jälkeen. Sen jälkeen taudin tarttuminen on jo vähäisempää.

Kynsivallintulehdus
Kynsivallintulehdus on lapsilla yleensä bakteeri-infektio, jonka oireena sormen tai varpaan kynnen vierusta alkaa punoittaa ja aristaa ja siihen voi kehittyä selvä paisekin. Tämä on yleinen vaiva ennen kaikkea sormiaan pureskelevilla lapsille. Kynsivallin tulehdusta voidaan hoitaa antibioottivoiteilla, mikäli tulehdus on lievä, mutta se voi vaatia myös suun kautta annettavan antibioottilääkityksen. Varsinaiset paiseet (kellertävä koholla oleva kohta) on hyvä avata varovaisesti, vaikkapa lämpimän kylvyn yhteydessä neulan kärjellä.