Ihon sienitaudit

Sienitulehdukset ( tineat )
Sieni-ihottumat ilmenevät lapsuudessa pääasiallisesti kahden tyyppisenä. Varpaiden väliin voi kehittyä silsasieni-ihottuma, jolloin varpaanvälit kutisevat, kesivät ja voivat punoittaakin. Erityisesti urheilevilla lapsilla tämä on aika ajoin esiintyvä vaiva. Kosteisiin ihopoimuihin nivusalueelle ja muuallekin voi kehittyä myös hiivasieni-ihottuma, joka hitaasti leviää viikkojen kuluessa. Mikäli sieni-ihottumasta herää epäily, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin. Vartalon sieni-ihottumat ovat harvinaisia mutta jostain syystä esimerkiksi perusterveydenhuollossa usein epäiltyjä lapsipotilailla. Perusperiaatteena voidaankin sanoa, että lapsipotilaalla vartalolla esiintyvät ihottumaläiskät ovat tavallisimmin jotakin muuta kuin sieni-ihottumaa.

Toisaalta on hyvä myös muistaa, että harvinaisuutensa vuoksi sieni-ihottuma saattaa lapsipotilaalla jäädä tunnistamatta vuosikausiksi. Sen aiheuttaa tavallisesti Trichophyton rubrum -sieni. Lemmikkieläimistä tarttuva Trichophyton mentagrophytes -sieni on viime vuosina ollut harvinainen. Niin sanotussa painijansilsassa aiheuttaja on Trichophyton tonsurans. Sitä tavataan ajoittain painipiireissä pieninä epidemioina. Päänahassa voidaan todeta painijansilsan lisäksi muitakin sieniä. Muut silsasienilajit ovat selvästi näitäkin harvinaisempia.

Sieni-ihottuman oireet
Vartalolla silsa on lapsilla melko harvinainen. Vartalosilsassa läiskän koko vaihtelee senttimetristä kymmeniin senttimetreihin ja aiheuttajana on milloin Trichophyton mentagrophytes, milloin Trichophyton rubrum. Yleensä silsa kutiaa jonkin verran.

Päänahan silsassa on tyypillistä, että hiukset katkeavat läiskittäin läheltä päänahan pintaa. Hiukset eivät lähde juurineen. Joskus puhutaankin pälvisilsasta.

Painijansilsan oireet ovat samanlaiset kuin muunkin vartalo- ja pälvilsan oireet. Monissa painiseuroissa edellytetään painijansilsan poissulkua ennen kuin lapsi saa osallistua painikisoihin.

Silsaihottuman toteaminen
Vartalon ja päänahan silsaa epäiltäessä otetaan diagnoosin varmistamiseksi yleensä sieniviljely ennen hoidon aloittamista. Usein sienirihmoja näkyy jo alustavassa mikroskooppitutkimuksessa (nk. natiivinäyte), mutta diagnoosi varmistuu vasta viljelytuloksen perusteella. Siinä selviää yleensä myös tautia aiheuttava sienilajike.

Vartalolla todettava sieni-ihottuma paranee yleensä hyvin paikallishoidolla. Tavallisimmin käytetään joko terbinafiinivoidetta parin viikon ajan tai klotrimatsoli-, ketokonatsoli-, ekonatsoli-, mikonatsoli- tai tiokonatsolivoidehoitoa noin kuukauden ajan. Painijansilsaa voidaan koettaa estää käyttämällä ketokonatsolisampoopesua painiharjoitusten ja painiotteluiden jälkeen, mikäli on syntynyt epäily tartunnan mahdollisuudesta.

Päänahan silsa on usein sitkeämpi ja sen hoitamiseksi on syytä kääntyä erikoislääkärin puoleen.

Silsa voi muuttua sopimattomalla hoidolla tuntemattomaksi (tinea incognito), jonka takia on erittäin tärkeää hakeutua lääkärin vastaanotolle epäillessään sieni-ihottumaa. Pälvisilsa hoidetaan aina sisäisellä suunkautta lääkityksellä 4–6 viikon ajan. Pälvisilsaa esiintyy enemmän maahanmuuttajilla kuin alkuperäisväestössä.

Sieni-ihottumien leviämisen ehkäisemisessä on tärkeää, että havaitut sieni-ihottumat hoidetaan asianmukaisesti. Vartalon silsassa tartuntalähde on tavallisesti varvasväleissä tai nivustaipeessa, joten näiden alueiden sienitulehduksen hoitaminen ehkäisee vartalosilsan kehittymistä. Painijan silsaa voidaan tehokkaimmin ehkäistä ketokonatsolisampoopesulla, hoitamalla tartunnan saaneet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä huolehtimalla painimolskien puhtaudesta.

Vaippaihottuma (candida-intertrigo)
Vaippaihottuma on vaippa-alueella esiintyvä, tavallisimmin virtsan ja ulosteiden sekä niiden hajoamistuotteiden aiheuttama ärsytysihottuma. Se ei yleensä ole merkki allergiasta. Vaippaihottuma ilmenee tavallisesti ihon punoituksena, joskus vetistyksenäkin, joillakin vauvoilla on selvää ekseemaa vaippa-alueella. Olosuhteiden vuoksi ihottuma voi herkästi infektoitua eli tulehtua. Lievän vaippaihottuman hoidoksi riittävät ilmakylvyt, perusvoiteet, talkki (mieluiten rasvatalkki) ja tiheät vaipan vaihdot. Saippuan käyttöä on syytä välttää vauvan ihon pesussa. Jos vaippaihottuma pitkittyy useamman viikon mittaiseksi, tai se pahenee voimakkaasti, siihen ilmaantuu rakkuloita tai haavaumia tai jos ihottumaläiskiä ilmaantuu vaippa-alueen ulkopuolelle, on ihottumaa syytä näyttää lääkärille. Usein ihottuman voimakkaampi punoitus ja vetistys on merkki hiivatulehduksesta, joka vaatii hoidokseen lääkevoidetta.