Ruoka-aineallergia

Ruoka-aineet ovat tärkeitä allergian aiheuttajia varhaislapsuudessa. Tämän uskotaan johtuvan siitä, että imeväisen suoliston limakalvon läpäisevyys on suuri ja siksi lapsen immuunijärjestelmä joutuu kosketuksiin valkuaisaineiden ja sokeriyhdisteiden kanssa. Tärkein riskitekijä on perimä eli vanhempien allergiset oireet.

Oireet
Ruoka-aineallergian oireet voivat olla moninaiset. Tavallinen oire on ihottuma ja suun ympärille ilmaantuva kutiseva punoitus. Joskus esiintyy nokkosrokkoa (urtikaria, iholle nousee kutisevia laikkuja ja näppyjä, jotka tunneissa voivat vaihtaa paikkaa). Suolisto-oireina voi esiintyä suun kutinaa, ripulia, oksentelua, vatsakipuja ja ilmavaivoja. Osalla lapista esiintyy myös hengitysteiden limaisuutta ja nuhaa. Harvinainen, mutta vakava oire on allerginen yleisreaktio (anafylaksia), joka vaatii välitöntä hoitoa. Anafylaktisen reaktioon viittaavia oireita ovat laaja-lainen nokkosrokko, vatsakipu, oksentelu, voimakas kutina, hengitysvaikeus ja tajuttomuus. Valtaosalla ruoka-aineallergia puhkeaa alle kahden vuoden iässä ja oireet usein häviävät 2-3 vuoden jälkeen. Osa allergioista voi kuitenkin olla elinikäisiä, esimerkiksi reagointi kalalle, äyriäisille ja kanamunalle voi säilyä pitkään.

Yleisimmät ruoka-allergeenit
Käytännössä yleisimmät ruoka-aineallergian aiheuttajat ovat kananmuna, lehmänmaito, viljat, kala ja pähkinät. Niissä on herkistäviä valkuaisaineita ja ne ovat paljon käytettyjä ravintoaineita. Myös monet muut ruoka-aineet saattavat aiheuttaa allergisen reaktion.

Lehmänmaitoallergia
Noin 6 %:lle lapsista kehittyy varhaislapsuudessa lehmänmaitoallergia. Yleensä oireet alkavat 6-12 kuukauden iässä, kun imetyksestä siirrytään korvikkeisiin tai normaaleihin maitotuotteisiin. Joskus oireita voi esiintyä jo imetysvaiheessa, jolloin lapsi saa äidinmaidosta pieniä määriä herkistäviä lehmänmaidon valkuaisaineita.

Lehmänmaitoallergian oireet ovat tyypillisiä ruoka-aineallergian oireita: ihottumaa, oksentelua, ripulia ja itkuisuutta. Lehmänmaitoallergia useimmiten helpottaa 2-3 ikävuoden jälkeen. Usein lehmänmaitoallergian toteaminen on helppoa: maidon juottaminen aiheuttaa välittömästi suun ympäristöön punoitusta ja kutinaa ja iho ”lehahtelee” laajemmaltakin alueelta. Tällöin voi esimerkiksi maitopisaran tiputtaminen iholle jo aiheuttaa ihon punoitusta. Toisinaan oireina voi olla vain huono nukkuminen, itkuisuus, runsas pulauttelu tai huono kasvu.

Vilja-allergia
Ennenkaikkea vehnä, mutta myös kaura, ruis ja ohra voivat aiheuttaa allergiaoireita. Osa lehmänmaitoallergikoista reagoi myös yhdelle tai useammalle viljalle. Atoopikkovauvoilla on tärkeää, että ryhdyttäessä käyttämään viljatuotteita, se tehdään yksi viljalaji kerrallaan. Tällöin ongelmien aiheuttaja on helpommin jäljitettävissä.

Ristiallergia
Osa ruoka-aineallergioista ilmaantuu vasta siitepölyille herkistymisen kautta (ristiallergia). Tyypillisenä esimerkkinä koivuallerginen lapsi, joka saa oireita raaoista omenista, porkkanoista, pähkinöistä.

Ruoka-aineallergian toteaminen
Epäiltäessä merkittävien ruoka-aineiden, kuten lehmänmaidon, viljojen tai juuresten, aiheuttamaa allergiaa on aina syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Diagnoosi perustuu kotona havaittuihin reaktioihin, ihokokeisiin ja tarvittaessa verinäytteisiin sekä usein diagnoosi varmistetaan välttämällä kyseistä ruokaa, minkä jälkeen ruokaa kokeillaan uudelleen ja arvioidaan, aiheutuuko siitä merkittäviä oireita (välttämis-altistuskoe).

Hoito
Hoidon kulmakivi on oireita aiheuttavan ruuan välttäminen.

Maitoallergiset lapset tarvitsevat apteekista saatavan erityismaidon kahden vuoden ikään saakka, ellei allergia ole väistynyt.

Alkuvaiheessa ruokavaliossa on viisasta välttää kyseistä ruokaa tarkasti ja myöhemmin seurannassa arvioidaan, sietääkö lapsi pieniä määriä kyseistä ruoka-ainetta (esimerkiksi munaa) ruokien joukossa.

Erittäin tärkeätä on, että ruoka-aineallergikon tai muuten atooppisen lapsen dieettiä ei supisteta tarpeettomasti. Erikoisdieeteistä tulee aina keskustella asiantuntijan kanssa. Useimmat ruoka-aineallergiat väistyvät iän myötä; allergiaoireita aiheuttavia ruoka-aineita kokeillaan uudelleen määrätyin välein. Ruokavalion riittävyyttä arvioidaan kontrollikäynneillä. Ravitsemusterapeutin kanssa on myös hyvä käydä läpi erikoisruokavalioiden käytännön toteuttaminen.